Heinola, Itä-Hämeen helmi

”Heinola on sitä, mitä suomalainen sisämaankaupunki voi parhaimmillaan olla: pienimittainen, luonnonläheinen, helposti saavutettavissa, mutta kuitenkin jäsennelty kokonaisuus, jonka pohjan muodostaa 200 vuotta vanha ruutuasemakaava.”

Jarkko Paronen Heinolan kaupungin 150-vuotisjuhlavuonna 1989

Heinola ei ole taustaltaan mikä tahansa kaupunki. Kaupungilla on hieno ja loistelias historia sekä kuninkaallinen että keisarillinen.

Se perustettiin 1776 Kymenkartanon läänin maaherran asuinpaikaksi, residenssiksi. Myöhemmin, 1900-luvun alusta, kaupungille antoivat leimansa jo toimintansa lopettaneet kylpylä ja seminaari.

Heinolan perustamisen ajankohta, 1700-luvun loppu, oli mielenkiintoinen. Ranskan vallankumouksen jälkeen kaikkialla Euroopassa levisivät uudet aatteet, uskonnon vapauden, sananvapauden ja tasa-arvon aatteet. Elettiin valistuksen aikaa.

Heinolan asemakaava edustaa mainiosti omaa aikaansa. Valistuksen ajan hengen mukaan piirrettiin ruutukaava, koska sellainen oli järkevä. Monen vanhan kaupungin pohjaratkaisuna on ruutukaava, joka jatkuvasti elää ja jokainen uusi sukupolvi antaa sille oman kerroksellisuutensa. Niin on tapahtunut myös Heinolassa.

Mitä on jäljellä 65-vuotisesta residenssikaudesta?

- selvä ja rauhallinen keskustan asemakaava, joka on kestänyt monet muutosvaatimukset
- suuret tontit ja tonteilla runsaat puustot
- Perspektiivi eli Maaherranpuisto ja Kirkkopuisto,
  jotka kaupunkiaikana ovat saaneet seurakseen Harjupuiston ja Rantapuiston.
  Kaikkiaan Heinolassa on nykyään lähes 30 nimettyä puistoa
- lääninkivalteri Lorenz Aschanin talo, harvinaisen muotoinen kahdeksankulmainen
  oktogonkirkko vuodelta 1811 ja ristinmuotoinen Pitäjänkirkko vuodelta 1775
- residenssiaikana aloitettiin siltojen rakentaminen virran yli 1790.
  Sen jälkeen jokainen vuosisadan puolikas on rakentanut oman siltansa.

Eipä ihme, että vanhassa Heinolan vaakunassa heraldisten ruusujen päällä tepastellut ilves on laitettu kävelemään hopeisen sillan kaiteella.